Toukokuun viimeisellä viikolla kokoontui projektista vastaavat henkilöt vielä kerran yhteen ja tapaamisen tarkoituksena oli tehdä yhteenvetoa projektin onnistumisesta. Portugalista Suomeen matkusti kaksi opettajaa – Portugalissa hankkeesta vastaava Rui ja projektissa aktiivisesti mukana ollut englannin opettaja Ana. Suomessa heitä oli vastassa koordinoivan koulun projektista vastaava henkilö Mari. Ensimmäisenä päivänä aloitimme loppuraportin kirjoittamisen, joka tehtiin Mobility Tool-työkalulla. Siellä projektista kerätään tietoa niin numeroina kuin sanallisesti projektin eri vaiheista, onnistumisesta ja haasteista. Välillä tuntui, ettei Mobility tool ollut meidän puolella, koska jo kertaalleen tallennetut tiedot katosivat muutamia kertoja. Mutta aikataulun puitteissa pääsimme kuitenkin eteenpäin raportointityössämme. Mobility toolin loppuraportin ideana on, että projektityöryhmä pohtii yhdessä, miten onnistunut projekti on ollut.
Suurimpia haasteita meillä on ollut korona-pandemian tuoma epävarmuus siitä, miten voimme toteuttaa suunnittelemamme liikkuvuudet. Välillä tuntui jo, ettei tätä projektia ikinä saada maaliin, mutta projektityöryhmän päättäväisyydellä pääsimme kuitenkin liikkumaan lisävuoden turvin. Alunperin hankkeen piti kestää vain kaksi vuotta, mutta saimme lisävuoden aikana paketoitua ohjelmat, joihin valitsimme suuremman joukon opiskelijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa. Muita – pienempiä haasteita olivat hankkeen aikana toisen koordinaattorin poisjääminen hankkeesta ja epäselvyys uudesta vastuuhenkilöstä sekä resurssien puute, joka näkyi mm. siinä, että toisesta maasta ei löytynyt tarpeellista määrää liikkuvuuksiin lähtijöitä.
Parhaita onnistumisen hetkiä koimme, kun aloitimme vuoden 2022 alussa ensin virtuaaliset tapaamiset ja workshopit koulujen välillä. Vihdoin maaliskuussa saimme vastaanottaa Suomeen 20 hengen ryhmä Portugalista. Opiskelijamme olivat suunnitelleet ja toteuttaneet ohjelman, johon olimme koonneet parhaat palat omalta alueeltamme. Kulttuuriperintö eri muotoineen tuli vieraillemme tutuksi viikon aikana. Projektin huipennus suomalaisesta näkökulmasta koettiin pääsiäisen jälkeen huhtikuussa, kun lähdimme Kittilän lentoasemalta 18 hengen voimin sinivalkoisin siivin kohti Lissabonia ja kumppanimme kotipaikkaa Milfontesia. Reilun viikon aikana meille järjestettiin monipuolinen kulttuuri-luonto-ohjelma, jota tuskin kukaan olisi osannut unelmoida.
Loppuraporttia kirjoittaessa tutkimme vielä palautteita ja totesimme, että olimme onnistuneet kaikilla osa-alueilla erittäin hyvin – osin jopa erinomaisesti. Myös sanallisessa palautteessa oli hyvin kiteytetty, että olimme onnistuneet opettamaan opiskelijoille loistavasti niin kulttuuriperinnön eri osa-alueet kuin työelämän kovia ja pehmeitä taitoja. Bonuksena tälle oli, kun kaksi Kittilän REDUn opiskelijaa lähtivät työelämäjaksolle Portugaliin vain kuukausi sieltä palaamisen jälkeen. Myös useat muut opiskelijat ovat suunnitelleet matkaa Milfontesiin joko osana opintoja tai omatoimimatkana myöhemmin. Viestit ovat virranneet puolin ja toisin ja ikuisia ystävyyksiä on syntynyt niin opiskelijoille kuin opettajille.
Toinen osa oli projektin talouden hallinta. Hankkeemme oli taloudellisesti hyvin organisoitu ja pysyimme hyvin molemmat osapuolet budjetissa. Tarkistimme vielä, että molemmat osapuolet ovat hoitaneet oman osuuden taloudellisista velvollisuuksistaan, ja totesimme, että tämä tiimi toimi toisiaan kunnioittaen ja hyödyntäen jokaisella osa-alueellaan.
Kolmas osa loppuraportointia oli viimeistellä projektin käytössä ollut Twinspace-oppimisympäristö. Twinspace on ryhmän käytössä ollut oppimisympäristö, johon on kerätty projektin aikana käytetty opetusmateriaali ja tuotokset. Projektin lopuksi julkaisimme osan sivuista julkisiksi siten, että myös projektin ulkopuoliset henkilöt voivat tutustua meidän projektiin ja mitä projektin aikana tehtiin. Julkisessa Twinspacessa on mm perustietoa kulttuuriperinnöstä, liikkuvuusjaksojen ohjelmat, palauteyhteenvedot, projektissa mukanaolleet ulkopuoliset sidosryhmät ja sivusto, johon on kerätty projektin tärkeimmät disseminaatiot, kuten nettisivut, e-kirja, blogi, lokikirja, projektista julkaistut artikkelit sekä sosiaalisen median kanavat. Twinspace kokoaa meidän projektin yhdeksi julkiseksi paikaksi.
Neljäs osa loppuraportointia oli lopputuotosten arviointi ja tarkastaminen. Englannin opettaja Analla oli tästä ehkä suurin vastuu. Hän oppi tämän työn myötä, että erilaiset kielioppi- ja kirjoitusvaikeudet ovat universaaleja. Pääosin opiskelijoiden tekstit olivat hyvin kirjoitettuja, mutta samat virheet toistuivat niin opiskelijoiden kuin meidän koordinaattoreiden teksteissä. Sain Analta lahjaksi pussillisen artikkeleita ja pilkkuja, joista olen erittäin kiitollinen.
Viimeisenä vaiheena opettajien tapaamista oli tulevaisuuden suunnittelu. Sovimme, että vedämme henkeä tulevan vuoden ja joskus, kun aika on sopiva ja meillä on uudet opiskelijat, suunnittelemme uuden vastaavan projektin. Teemaksi olemme alustavasti suunnitelleet wellbeing-hyvinvointiteemaa. Palautteissa oli jo toivottu pidempiä hiihtoretkiä ja paneutumista mm luontoon tarkemmin. Tästä projektista oppineena rajaamme omat opiskelijamme oman alan opiskelijoihin ja ryhmän pienemmäksi. Tavoitteena on toimia, kuten hankesuunnitelmassamme oli suunniteltu. Liikumme pienemmissä ryhmissä ja kahteen kertaan kumpaankiin maahan niin, että ystävyys ja kumppanuus tiivistyy entisestään. Lisäksi suunnittelimme, että voisimme molemmat maissa opiskella samaa tutkinnon osaa, joka tulee uusiin tutkinnon perusteisiin – Kansainvälissä työympäristössä toimiminen. Samanlaista tutkinnon osaa on suunniteltu myös CNSG:n uuteen matkailukoulutukseen. Tämän tutkinnon osan voisi suorittaa myös virtuaalisesti ja kotimaassa, jos jostain syystä kohtaisimme uuden, koko maailman pysäyttävän tilanteen.
Projektin päättyminen on toisaalta mahtava, että ollaan päästy maaliin, ja toisaalta kaihoisa, kun ei ole enää yhteistä työtä. Olen kuitenkin erittäin onnellinen, että tämän projektin myötä olen saanut uusia ystäviä ja odotamme jo seuraavaa kohtaamista. Hyvästelin kumppanimme Helsingissä, josta he jatkoivat matkaa kotiin. Iästä ja kulttuurista huolimatta ystävyys voi olla ikuista yhteisten kokemusten jälkeen.
From snow dunes to sand dunes 